Jumi on voimaa – vai onko? Voimailussa legenda siitä, että jumi on voimaa, on elänyt varmaan jo lähes ikuisuuden. Venyttely ja liikkuvuusharjoittelu on nähty ylimääräisenä hömpötyksenä, jota voi ehkä harkita, jos on tullut vammoja. Liikkuvuusharjoittelulla on kuitenkin mahdollisuus parantaa suorituskykyä, jopa voimaa.
Suorituskyvyn parantuminen liikkuvuusharjoittelulla liittyy ainakin seuraavaan kahteen seikkaan:
1) Se mahdollistaa mekaanisesti paremman tekniikan
2) Se mahdollistaa paremman liikkeen hallinnan parantamalla asento- ja liiketuntoa
Lihas on voimakkaimmillaan lepopituudessaan, ikään kuin keskimittaisena. Mikäli liikkuvuus on rajoittunut jostain kohdasta kehoa, joudutaan rajoittuneen alueen huonoa liikkuvuutta kompensoimaan muualta. Tällöin jotain toista kohtaa joudutaan liikuttamaan enemmän, jotta riittävä kokonaisliikerata saadaan aikaiseksi. Tällöin ne lihakset, jotka joutuvat kompensoimaan venymällä enemmän, menettävät voimantuottokykyään. Jos lihas joutuu venymään tai se on supistuneena lyhyeksi, se menettää voimantuottokykyään, eli voimaa.
Otetaan esimerkiksi kyykky, joka on yksi päivittäisistä perusliikkeistämme, mutta silti aika haastava monelle meistä liikkuvuudenkin osalta. Yksi tyypillisistä kireistä paikoista on nilkan ja pohkeen alue. Kun kyykistymme, pitäisi polviemme koukistua ja samalla liikkua eteenpäin yhtäaikaisesti, kun lonkat koukistuvat. Mikäli pohkeet ja akillesjänne ovat kireät, eivät nilkat pääse koukistumaan. Nilkkojen koukistuminen taas on edellytys sille, että polvet voisivat koukistuessaan myös liikkua eteenpäin. Tämä tarkoittaa sitä, että joko liike pitää pysäyttää siihen ja jättää vajaaksi, tai sitten pitää antaa lonkkien koukistua enemmän ja takapuolen työntyä taaksepäin. Tällaisessa kyykyssä aiheutuu voimakasta kuormitusta selkään, vaikka alaselässä säilyisikin notko, sillä hartioilla oleva paino aiheuttaa erittäin voimakkaan väännön alaselkään. Alaselkään kohdistuu myös kova kuormitus sen vuoksi, että lonkkien koukistuessa enemmän kallistuu vartalo eteenpäin lisäten kuormitusta alaselkään.
Lonkkien koukistuminen aiheuttaa siis voimakasta venytystä pakaralihaksiin, jotka ovat pääsuorittajia lonkan ojennuksessa kyykkyä tehtäessä. Ja kuten jo aikaisemmin jo huomasimme, mikäli lihas venyy kauas lepopituudestaan, se menettää voimantuottokykyään.
Monet kompensoivat lonkkien koukistumisesta aiheutuvaa voimakasta etukumaraa nostamalla rintakehän pystyyn ja kallistamalla päätä taaksepäin. Näin he aiheuttavat venytystä vielä vatsalihaksiinkin, jolloin nekin menettävät voimantuottokykyään. Keskivartalon lihakset ovat kuitenkin erittäin isossa roolissa kyykyn kokonaisvoiman tuotossa, sillä ne pitävät liikkeen kasassa. Tässä esimerkkitapauksessa siis nilkan liikkuvuuden rajoitus on aiheuttanut voimantuoton heikkenemistä lonkan sekä keskivartalon alueella sen lisäksi, että se on aiheuttanut merkittävästi lisääntyneen vammariskin selkään.
Liikkuvuus ja kyky hallita kehoa sekä asento- ja liiketunto kulkevat osittain käsi kädessä. Asento- ja liiketunnon hermopäätteet aistivat paineen ja jännitteen muutoksia kudoksissa.
Tuki- ja liikuntaelimistön kudosten ja rakenteiden tulisi puolestaan liukua suhteessa toisiinsa. Mikäli liuku vähenee ja sen lisäksi rakenteet (lihakset ja sidekudos ) jäykistyvät, on usein seurauksen asento- ja liiketunnon heikkeneminen. Tämä johtuu siitä, että asentoa ja liikettä aistivat hermopäätteet, joista iso osa sijaitsee sidekudoksisten kalvorakenteiden rajapinnoissa, ei saa ärsykettä, koska rakenteet eivät liiku suhteessa toisiinsa. Samoin jos rakenteiden jousto häviää, ei hermoille tule ärsykettä, koska jäykkyyden vuoksi rakenteen jännite ei muutu. Näin ollen asento- ja liiketuntohermopäätteillä ei ole juurikaan mitä aistia, mikäli kudos tai rakenne on jäykistynyt.
Kehon asennon ja liikkeen hallinta ja kyky aistia kehon liike mahdollisimman hyvin, on suoraan yhteydessä voimantuottoon, sillä mikäli kehon liike kyetään pitämään sellaisena, että mistään ei tule liikaa eikä liian vähän liikettä, ei synny voimantuotollisesti heikkoja lenkkejä.
Kudosten joustavuuden ja liu’un ylläpitäminen erityyppisillä liikkuvuusharjoitteilla on siis välttämätöntä kehon liikkeen hallinnan kannalta. Pelkät perinteiset passiiviset venytykset eivät ole monipuolisin tapa, vaan suosittelen vahvasti kolmiulotteista, dynaamista liikkuvuusharjoittelua, jonka voi myös helposti yhdistää lihaskuntoharjoittelun osaksi.
Artikkelin kirjoittaja:
Ari-Pekka Lindberg toimii Trainer4You Oy:ssä kouluttajana ja asiantuntijana. Ari-Pekka on myös ansioitunut kirjailija, fysioterapeutti sekä personal trainer. Ari-Pekka toimii kouluttajana ja luennoitsijana myös kansainvälisellä tasolla ja on erikoistunut kuntouttavaan ja toiminnalliseen harjoitteluun sekä -anatomiaan.
Katso Ari-Pekan videosarjat Trainer4Youn maksuttomassa tietopankissa ja opi toiminnallisen faskian perusteet Ari-Pekan Toiminnallinen faskia –verkkokurssilla.