Monia meistä yhdistää sama addiktio: liikunta ja sen tuoman onni, kaunis keho ja parempi suorituskyky. Jokainen meistä toteuttaa tätä riippuvuutta eri tavoin. Joillakin koko vuoden paras kaveri on itsekuri ja periksiantamattomuus, kun taas joillakin on käynnissä ikuinen sykli kovan treenin ja itsesäälin jaksoja. Jossain vaiheessa saattaa kuitenkin huomata, että halu tehdä, saavuttaa ja liikkua ei olekaan enää entisensä ja mieli ei pysy lainkaan mukana. Voi myös olla, että loukkaantumisen takia menetät ainoan onnellisuuden lähteen: treenin.
Mitä sitten teet?
Kysy itseltäsi, onko liikunta ja terveys osa sisältöä vai kaikki mitä haluat tehdä?
Kun liikunta on sellaisella tasolla, että ilman sitä on paha olla, tunnet huonoa omatuntoa yhdestä tekemättömästä treenistä ja sosiaalinen elämäsi kärsii, on kyseessä jo sellainen riippuvuus, jonka toimivuutta pitkällä tähtäimellä kannattaa miettiä. Usein on käynyt niin, että esimerkiksi elämänmuutoksen myötä vanhat kaverit jää (mikä toisinaan on myös hyvä asia) ja uudet kaverit ovat yhtä kiinni treenaamisessa kuin sinäkin. Silloin ajatukset, puhe, arki ja tulevaisuus pyörivät kaikki liikuntakyvyn ympärillä.
Mitä pahaa siinä sitten on, että on hyvä itsekuri, huoltaa itseään ja tavoittelee upeaa vartaloa tai suorituskykyä? Siinä itsessään ei varsinaisesti ole mitään väärää, ja tietenkin urheilu ja tavoitteisiin pyrkiminen on pääasiassa hieno asia. Ongelmana siinä on kuitenkin se, että se ei melkein koskaan ole ikuinen harrastus psykologisista ja fysiologisista syistä: lähes aina ihmiselle tulee jokin ongelma, joka jossain kohtaa estää joko lopullisesti tai hetkellisesti treenaamisen. Liikunta on siis riippuvainen kyvystä liikkua, ja se voidaan ottaa sinulta pois.
Uusi puolen vuoden treeniohjelma salille, jolla saat takuulla sekä voimaa että lihasta!
Ja kun se hetki koittaa…
Kun makaat yksin kotona loukkaantuneen koiven kanssa tai ylikunnossa, mitä teet? Onko sinulla vielä ystäviä, joille voit soittaa, vai ovatko useat heistä jääneet treenin myötä pois tai eivät jaksa nähdä sinua liikunnan ulkopuolella? Onko sinulla kännykän selaamista suurempaa tekemistä, kuten jotain muuta harrastusta pumppaamisen lisäksi?
Onko sinulla elämässäsi muutakin onnea tuottavaa sisältöä kuin liikunta, vai onko onnesi riippuvainen kehosi toimivuudesta?
Masennutko ilman rakasta liikuntaharrasustasi?
Jos laitat kaikki munasi samaan koriin, johon voi porautua reikä koska vain, lopputulos on kasa hukkaan valuvia valkuaisia. Siksi himoliikkujankin kannattaa panostaa myös ihmissuhteisiin, muihinkin kiinnostuksen kohteisiin ja onneen ilman ”täydellistä” kehoa. Samalla voi ja kannattaa treenata kovaa ja tavoitteellisesti siten miten pystyy. Tasapaino ei ota sinulta mitään pois.
Tämän tekstin ajatuksena ei ole moittia sinua, jos olet intohimoinen tai ammattiliikkuja – päinvastoin. Tarkoitus on herättää sinut ajattelemaan omaa tilannettasi uudelta kantilta ja varmistaa, että olet onnellinen valintojesi kanssa pitkälläkin tähtäimellä. Jos sinulla on liikunnan suhteen pipo hieman kireällä, salli itsellesi sanoa joskus kyllä kavereiden näkemiselle tai treffeille. Varmista, että vaikka kehosi pakottaisi sinut pois rakkaan harrastuksesi parista, sinulla on silti jotain, mikä saa sinut ajattelemaan aamuisin, kuinka onnekas olet saadessasi tehdä sinulle tärkeitä asioita.
Kirjoittajana toimi Aino Papinniemi, helsinkiläinen personal trainer, journalisti ja taiteilija.
Lue myös:
Mitä tehdä jos on päätynyt krooniseen ylikuntoon?
Treenaatko koko ajan? Järjestä aikaa myös huville ja levolle!
Liikuntavammat pähkinkuoressa -hoito ja ehkäisy