Edellisessä osassa käsittelimme hieman yleisiä kuntotestauksen muotoja, joilla voi tarkastella fyysistä kehitystä. Tässä artikkelissa otamme tutkittavaksi enemmän henkisen puolen mittareita, jotka ovat jo itsessään välillä hankala hahmottaa, ja kehonkoostumuksen kautta hyödyllisiä mittareita kunnon tarkkailuun.
Jos missasit ensimmäisen osan kuntotesteistä, lue se täältä.
Kuten edellisessä tekstissä mainitsimme, tavoitteet määrittävät paljon, millaisia mittareita kannattaa käyttää. Jos kuntotestit eivät nappaa, tai haluat vielä kokonaisvaltaisempaa tarkkailua kehityksellesi, on monta muutakin tapaa seurata kehon tapahtumia.
Painon tarkkailu
Painoa voi ja kannattaa seurata kuntosaliharrastuksen yhteydessä, jos se sopii yhtään tavoitteeseesi. Sitä olisi hyvä tehdä sekä lihaksen kasvatuksen että laihduttamisen kanssa. Se on hyvin konkreettinen tapa ottaa osviittaa siitä, mihin tilanne on menossa. Painon tarkkailu ei saa kuitenkaan olla kaiken keskipiste ja se ei ehkä ole kannattavaa varsinkaan silloin, jos siihen kohdistuu yhtään huonoja tunteita. Monella on väärä illuusio päässä siitä, mihin suuntaan painon pitäisi mennä, jolloin ensisijainen tavoite tulisi olla terve suhtautuminen omaan kehoon ja painoon. Paino ei kerro paljoakaan kehonkoostumuksesta.
Lue lisää: Kuinka usein laihduttajan kannattaa käydä vaa’alla?
Kehonkoostumusmittaus
Riippuen laitteesta, testin tekijästä ja muutamasta muusta asiasta, kehonkoostumusmittari antaa hyvää konkreettista dataa siitä, mitä kropassa tapahtuu. Kehonkoostumusmittari kertoo sinulle muun muassa rasva- ja lihasmassan, rasvaprosentin, kehon nesteet, lihastasapainon, viskeraalisen rasvan määrän ja painoindeksin. Tämä mittari on pelkkää painon tarkkailua paljon kattavampi ja realistisempi. Mitatessa kannattaa ottaa aina huomioon, että jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia, tulisi mittaus tehdä samalla laitteella ja samoissa olosuhteissa. Laitteiden tulokset eivät ole virheettömiä ja niihin kannattaa suhtautua kriittisesti.
Aiheesta lisää: Kaikki ei ole sitä miltä näyttää – mitä kehonkoostumusmittaus kertoo meistä?
Mittanauha
Mittanauha on luotettava, ei tekniikkaa tai taitoa vaativa kehityksen mittari. Se on oiva väline niin lihaksen kasvatukseen kuin läskin lähtöönkin. Mittaamalla käden, keskivartalon, reiden tai vaikkapa takapuolen ympärystä saa hyvän käsityksen siitä, toimiiko elämäntapa vai ei. Erilaiset tekniikkaa vaativat laitteet voivat valehdella tuloksia aina suuntaan tai toiseen, ja sitä ongelmaa ei vanhan kunnon mittanauhassa ole.
Peili ja kuvat
Oman kehon näkeminen sellaisena, kuin se on, on parhaimpia mittareita, mitä voi oikeastaan olla. Peilistä näkee oman tilanteen ilman välikäsiä, vaikkakin se saattaa olla oman mielen (pahimmillaan itseinhon) värittämä. Omaa kehitystä on välillä hyvin vaikeaa seurata silmällä, minkä takia kuvien tallentaminen on todella tehokas ja hyvä vaihtoehto kunnon tarkkailuun. Näin voit palata vaikka alkutilanteeseen, laittaa nykytilanteesta vastaavan kuvan sen viereen ja katsoa konkreettisesti, mitä on tapahtunut.
Oma olo ja terveys
Oma olo itsestään ja terveydelliset asiat olisi hyvä sijoittaa prioriteeteissä mahdollisimman korkealle. Ne ovat itsessään jo hyviä kertojia siitä, toimiiko treenisi vai ei. Jos tavoitteenasi on päästä jostakin sairaudesta tai sen tuottamasta vaivasta eroon, helpottaa kipua tai normalisoida huonoksi päässyttä kuntoa, oma olo ja terveys ovat parhaita mittareita. Ensin voi tulla pieniä edistysaskelia, sitten vähän isompia, vaikkakin tuloksien määrittäminen on paljon haastavampaa kuin esimerkiksi kuntotestin tuloksien tulkinta.
Kaikkineen päivineen kuntoa tulisi seurata sellaisilla mittareilla, jotka sopivat tavoitteeseesi. Voisi olla viisasta ottaa muutaman eri ”kategorian” mittari käyttöön, jotta saisit mahdollisimman kokonaisvaltaisen kuvan kehityksestäsi. On hyvä muistaa, että jos kuntotestissä saadut tuloksien nousut vaikuttavat negatiivisesti omaan oloon ja terveyteen, se ei välttämättä pidemmän päälle ole sen arvoista. Kaikki on kuitenkin itsestäsi kiinni ja testaamalla kehitystäsi voit saada myös erittäin halutun lopputuloksen.
Kirjoittaja: helsinkiläinen personal trainer, journalisti ja taiteilija Aino Papinniemi.