Diabetes, entiseltä nimeltään sokeritauti, on nykyään verrattain yleinen sairaus. Sen voi jaotella karkeasti kahteen erilaiseen luokkaan: 1-tyypin diabetekseen ja 2-tyypin diabetekseen. Yksinkertaistettuna diabetes tarkoittaa tilaa, jossa haima ei tuota insuliinia tarpeeksi tai ollenkaan ja/tai se vaikuttaa elimistöön puutteellisesti. Liikunnalla on tähän sairauteen suuri vaikutus.
Mitä on insuliini ja miksi se on tärkeää?
Insuliini on meille elintärkeä ja rakenteeltaan monimutkainen aminohappoketju, joka ainoana hormonina säätelee sokeriaineenvaihduntaa. Se säätelee myös kehon rasvoja ja valkuaisaineiden rakentumista elimistössä. Insuliinia tuottaa haiman beetasolut ja sitä erittyy kahdella tavalla: maksan varastoista ja ruoan yhteydessä. Jos elimistössä ei ole insuliinia, sokerin pääsy verestä polttoaineeksi lihaksiin ja maksaan estyy. Tuolloin vereen vapautuu rasvakudoksesta rasvahappoja solujen energiaksi. Rasvahapot eivät kuitenkaan pala verestä kokonaan pois, joten vereen jää ketoaineita eli happoja. Lopulta saattaa yllättävän nopeasti kehittyä hengenvaarallinen tila: ketoasidoosi eli happomyrkytys.
1-tyypin diabetes
1-tyypin diabetes on pääosin geneettinen ja sisäinen ongelma, eikä sitä välttämättä pysty elintavoilla estämään. Se on autoimmuunisairaus, jossa haiman beetasolut ovat vaurioituneet tai tuhoutuneet. Insuliinin eritys loppuu asteittain, toisilla nopeammin kuin toisilla. Jo pienikin verensokerin vaihtelu voi tuntua pahalta. Useimmiten 1-tyyppiin sairastutaan alle 40-vuotiaana ja se on hyvin yksilöllinen hoitotarpeiltaan. Suomessa sairastavia on noin 50 000.
2-tyypin diabetes – alttius geeneissä, syy itsessä
2-tyyppiä sairastavia on huomattavasti enemmän, kuin 1-tyyppiä: Suomessa on noin 300 000 todettua ja arviolta noin 150 000 tietämättään sairastavaa diabeetikkoa. Sairaus voi myös olla jokseenkin oireeton. 2-tyypin diabetes johtuu monesta tekijästä, joista geenit ovat vain altistava tekijä. Liikalihavuus ja liikkumattomuus huonon ruokavalion ja tupakanpolton kanssa ovat suuria riskitekijöitä ja on tavallista, että metabolinen oireyhtymä liittyy 2-tyypin diabeteksen kanssa samaan pakettiin. Rankasti sanottuna ja genetiikkakin huomioon ottaen, tämä sairauden muoto on useimmiten itse aiheutettu. Liikunta ja terve syöminen ovat taudin ennaltaehkäiseviä tekijöitä ja parannuskeino.
Liikunnan hyvät vaikutukset diabeetikolle ovat niin fyysiset kuin henkisetkin
Monella diabeetikolla saattaa olla epäluuloja liittyen liikuntaan. Sen pelätään vaikuttavan kroppaan jopa negatiivisesti, sillä se saattaa aiheuttaa varsinkin kokemattomalle epämukavia tunteita lihaksissa, huimausta ja verensokerien heittelyä. Totuus kuitenkin on se, että liikunnan tulisi olla lääkehoitojen ja ravinnon kanssa hoitomuotona vähintään yhtä tärkeässä roolissa.
Liikunta laskee verensokeria treenin aikana ja sen jälkeen. Tämä täytyy ottaa huomioon esimerkiksi pistetyn insuliinin määrässä ennen treeniä ja hiilihydraattien määrässä treeniä ennen, sen aikana ja sen jälkeen. Diabetesliiton sivuilla kerrotaan, että yli tunnin mittaisessa harjoittelussa jokaista tuntia kohden tulisi nauttia n. 20g hiilihydraattia, jotta verensokeri ei pääsisi tippumaan liian alas. Oman verensokerin mittaaminen tarvittaessa on suositeltavaa. Treenin vaikutukset jatkuvat joitakin tunteja myös treenin jälkeen, joten oman kehon kuulostelu kannattaa.
Diabeetikko pystyy harrastamaan lähes kaikkia liikuntalajeja, kunhan on tutustunut omaan sairauteensa ja osaa ennakoida omat tarpeensa. Alussa tämä vaatii hieman harjoittelua ja kannattaa edetä rauhassa lisäten tehoja pikkuhiljaa. 1-tyypin kanssa yksilölliset tekijät vaikuttavat erityisesti liikunnan toteutumiseen, sillä sairaus on sisäinen, mutta 2-tyypin kanssa liikkuminen on edellytys ja mahdollisuus jopa oireiden täydelliseen hallintaan.
Painon hallinta ja lihasmassan lisääminen kehoon auttaa sairauden kontrolloimisessa. 2-tyypin diabeteksen kanssa liikalihavuus on yksi taudin aiheuttaja, joten kiloista tulisi päästä eroon. Liikunta alentaa myös verenpainetta, lisää rasva-aineenvaihduntaa, parantaa unta ja veren rasva-arvoja sekä lisää sydämen tehoa. Kaikki nämä vaikutukset ovat saavutettavissa, kun liikkuu oikein ja monipuolisesti huolehtien niin lihas- kuin aerobisestakin kunnosta.
Kuten kaikkien pitkäaikaissairauksien kanssa, henkinen hyvinvointi ja siitä huolehtiminen hoitojaksamisen kannalta on todella tärkeää. Liikunta ehkäisee masennusta, hoitoväsymystä, huonoa oloa omasta kehosta ja nostaa energiatasoja. Se vaatii rohkeutta ja pitkäjänteisyyttä, mutta on ehdottomasti vaivan arvoista. Tarvittaessa ole yhteydessä ammattilaiseen, joka osaa neuvoa liikunta-asioissa ja jolla on kokemusta diabeetikoiden erityistarpeista. Sairaus ei ole syy antaa kehon ja mielen rapistua. Se on aika näyttää, että sinä olet elämäsi hallitsija.
Lähteet:
Tekstiä varten haastateltu 1-tyypin diabeetikkoa.
Lue myös:
Liikunta lääkkeenä osa 1: Ihottuma